Barf-ruokinta reissussa vaatii aina vähän mielikuvitusta. Tällä kertaa sumplimme Annin syömiset niin, ettemme roudaa kotoa lihapakasteita mukaan, vaan ostamme perillä kaupasta koiralle jauhelihat sekä kasvismössö- ja puurotarpeet ja samalla mökkieväät itsellemme. Kuinkas ollakaan perille Kilpisjärvelle päästyämme kylän ainoa kauppa ja huoltoasema olivat menneet kiinni, joten eväät jäi ostamatta siltä illalta sekä itseltä että koiralta. Onneksi kylältä löytyi retkeilykeskus, josta kaksijalkaiset saivat listaevästä ja Annillekin löytyi keittiöltä pieni ämpärillinen päivän noutopöydästä ylijäänyttä poronlihasuikaletta. Hätätilassa tyhjää parempaa mättöä, eikä Annikaan tykännyt poroillallisestaan ollenkaan huonoa. :D
Lauantaiaamu valkeni tyynenä ja aurinkoisena, pakkasta -1. Täydellinen päivä lähteä patikoimaan Saanalle. Reitti Saanan huipulle on kokonaisuudessan 4 kilometriä pitkä. Ensimmäinen kilometri oli suht helppoa nousua, vaivaiskoivujen keskellä kiemurteleva reitti oli aika hyväksi tamppautunut. Muutaman kerran askel harhautui polulta ja jalka upposi hankeen nivusiin saakka. Puustorajan yläpuolelle päästyämme reitti vaikeutui kertalaakista. Jyrkimmälle osuudelle on Saanan valloittajille rakennettu portaat, joista ei näin talvisaikaan ollut juurikaan iloa.
Portaat olivat pääasiassa lumen peitossa ja ylös oli noustava jyrkkää ja kivikkoista, paikoin upottavaa rinnettä pitkin. Tässä vaiheessa allekirjoittaneella meinasi usko loppua, mutta tarpeeksi monella levähdystauolla päästiin kuin päästiinkin huipulle, jossa hanki kantoi ja maisemat olivat ihan huikaisevan kauniit! Kokonaisuudessaan reissuun vierähti neljä tuntia levähdystaukoineen, huipulla ihastelemisineen ja valokuvauksineen.
Tässä ollaan jo voiton puolella.
Levähdystauko.
We did it!
Pienen polkan paikka.
Anni nauttii.
Vielä viimeiset silmäykset alas Kilpisjärven laaksoon ennen paluuta.
Sunnuntaiaamuna herätyskello soi 4.30. Pikainen mökin siivous, avaimen luovutus tulliin ja suunnaksi Norjan Harstad. Mökin välikatolla rapistellut ja suditellut orava, rotta tai joku muu hiirtä isompi "ystävä" oli pitänyt meitä hereillä koko edellisyön, joten hieman meinasi silmäluomet painaa. Vänkärinä olisin voinut jatkaa unia, mutta maisemat Norjan puolella oli niin huikeat, että ei siinä malttanut silmäänsä ummistaa. Aamuauringossa kimmeltelevä jäämeri ja sitä kehystävät lumiset jyrkänteet... Olen sanaton.
Vasta 50 km ennen Harstadia aurinko meni piiloon ja vettä alkoi ripsiä. Päivän mittaan keli muuttui myrkyisäksi ja taivaalta tuli märkää kuin esterin p***seestä välillä vetenä ja välillä räntänä.
Olen aivan kuutamolla näissä näyttelyjutuissa jo kotomaassa, saati sitten ulkomailla, ja ensimmäinen kämmi sattui jo ilmoittautumisessa. Ilmoitin Annin käyttöluokkaan, vaikka olisin voinut laittaa sen aivan yhtä hyvin valioluokkaankin. Lopulta ei päästy sinne käyttöluokkaankaan, koska meiltä puuttui kirjalliset todistukset Annin käyttötuloksista. Ei mulla ollut hajuakaan, että sellainen olisi pitänyt tilata etukäteen Suomen Kennelliitolta ja esittää kehäsihteerille ennen kehää. Näin sitä aina oppii uutta. :D Niinpä Anni siirrettiin viime tingassa avoimeen luokkaan.
Dobberinarttuja oli näytillä Harstadin KV-näyttelyssä Annin lisäksi kuusi, kaksi junnuissa, kolme nuorten luokassa ja yksi avoimessa luokassa. Annin lisäksi vain yksi nuorten luokan narttu sai ERIn ja SA:n, lopuille tuomari jakoi H:ta ja EH:ta. PN-kehässä Anni vei kaksintaistelun nimiinsä.
ROP-kehässä oli Annin kanssa todella näyttävä ja hyvässä kunnossa esitetty avoimen luokan ruskea uros. Yllätys oli suuri, kun tuomari valitsikin Annin rotunsa parhaaksi. Päivän saldona siis CERT, CACIB ja tätä myöten NO & KANS MVA. Mahtavaa! :D Anni esiintyi todella hienosti - melkein voisi sanoa, että koira hymyili kehässä. Hieno Anni! Arvostelun naputtelen jossain vaiheessa kotisivulle.
