Roopermannireeniä

Isolla dobberiköörillä Kiimingissä treenailemassa. Ensin maastot. Esineruutu oli n. 20 x 40 metriä suikale helpohkossa maastossa. Esineet vasemmassa etunurkassa, ruudun keskivaiheilla ja molemmissa takanurkissa. Annin missio oli etsiä ruudusta kolme tavaraa. Keskiesine löytyikin nopsasti, mutta luovutuksessa tuli pikku kämmi. Anni lähti palauttamaan esinettä yleisölle, ja huomattuaan, ettei mamma olekaan ihmisjoukon seassa, pudotti esineen ja ryhtyi sijaistoimintona nuuskimaan lähetyslinjaa. Vähän sai patistella ennen kuin koiruus tohti käydä poimimassa yleisön jalkoihin pudotetun tavaran ja kiikuttaa sen määränpäähän. Kaksi seuraavaa haki hyvin ja tsekkasi jo kaukaa missä mamma, eikä vain juoksennellut suunapäänä kuten ensimmäisellä esineellä kävi.

Jälki oli jäljentekijän sisäisen mitan mukaan 550 metriä, eikä varmaan tuosta kauas heittänytkään. Parinkymmenen metrin jana, 4 keppiä ja paljon kulmia. Maasto vaihteli kuivasta ja matalasta puolukkametsästä suopursuryteikköön ja pehmeään sammaleeseen. Jäljelle mahtui myös vesiojan ylityksiä ja risukkoa. Janalla mokaili enemmän ohjaaja kuin koira. Sotkeuduttiin liinaan niin hyvästi, että piti keskeyttää koiran työskentely ja alkaa selvittää piuhaa. Samalla huomasin, että olin jättänyt liinan kiinni pantaan. Heti kun saatiin liinasotku selväksi ja liina kiinni valjaisiin, koira alkoi töihin. Ensimmäinen kangasosuus olisi voinut olla tarkempaa ja rauhallisempaa työskentelyä. Poimi kuitenkin ekan kepin ok. Sitämukaa kun maasto muuttui vaativammaksi, parani jälkityöskentely ja lopulta mentiin liina löysällä askel askeleelta matalalla nenällä ja tasaisen varmasti kuin juna. En voinut muuta kuin hymyillä ja harppoa perässä.

Tottikset käytiin tekemässä Tassutörmällä. Olen jo pitkään pähkäillyt, miten voisin hyödyntää Annin ultimate-lempparia Thö Sinistä Palloa tottiksessa. Sininen pallo hakkaa Annin mielestä mennen tullen narupallot, patukat ja muut hilavitkuttimet. Sen perässä jaksaisi juosta vaikka koko päivän. Ajatusleikki sinisestä pallosta tottispalkkana jalostui jalostumistaan, kunnes lopulta tänään tuunasimme palloa siten, että siihen porattiin reiät ja vedettiin naru pallosta läpi. Näin koira ei pääse juoksemaan pallonsa perässä maailman ääriin, vaan pysyy kentällä.

Annille sininen pallo on sen verran vakava asia, että olin melko varma koko kuningasidean kuolevan mahdottomuuteensa; hallinta pettää ja homma karkaa lapasesta. Mutta kuinkas ollakaan sain koiran hallintaan suht pienellä hikoilemisella, ja tehtiin pari oikein kivaa seuraamispätkää. Ei tarttenu juuri viritellä koiraa, kun thö pallo poltteli apuohjaajan kainalossa. Ja voi sitä riemua, kun koira sai lopulta onnistuneen harjoituksen jälkeen hyökätä pallonsa kimppuun. :D Tehtiin myös liikkeestä istu, maahan ja luoksetulo, ja siitä koira autoon.

Seuraa.



Pallooooo!





Oottekste muuten huomanneet, että tähän on ilmestyny tällänen ärsyttävä naru? o.O



Kuvista kiitokset Sailalle! :)

Iina oli sillävälin käynyt tekemässä eilistäkin paremman peltojäljen - kuulemma.