Iina ja Turkka kävivät leireilyn tiimellyksessä uusimassa BH-kokeen Suonenjoella. Aika rennoin mielin lähdettiin kokeeseen, olihan Iina jo Kiimingissä osoittanut suorituvansa kokeesta paikallaoloa lukuunottamatta kiitettävästi.
Koepäivä lauantai oli helteinen heti aamusta lähtien. Kokeeseen oli ilmoitettu vain neljä koiraa. Turkka ja Iina suorittivat numerolla kolme eli olivat toisessa parissa ensimmäisenä suoritusvuorossa. Kytkettynä seuraaminen oli perus-Iinaa. Vapaana seuraamisessa alkoi koira jo läähättää melkolailla ja seuraaminen muuttua lähinnä tekniseksi suorittamiseksi. Mehut vei koirasta paitsi +30 helle, myös matkustaminen ja huonosti nukuttu yö. Edellisyönä saatiin nukuttua ehkä tunti, kun samassa huoneessa majoittuneet Cami & Sona olivat Iinasta vähän liian kivaa huoneseuraa. Hienosti silti koira suoriutui pitkistä seuraamisista, vaikka vähän koville ottikin.
Jäävien liikkeiden valmistelevat seuraamiset kunnossa, istuminen oli nopea, maahanmeno puolestaan olisi voinut olla nopeampikin. Luoksetulo eteentuloineen ja perusasentoineen buenot. Paikallaolon maahanmenoon tarvitsi syystä tai toisesta tuplakäskyn. Makasi kuin tatti parin seuraamisten ajan, kunnes päätti jälleen(!) että nyt riitti makoilut ja nousi. Nyt täytyy alkaa tosissaan miettimään, että miksi se kokeessa nousee, mutta treeneissä ei saada sitä ylös vaikka kylvetään kissanruokaa paikallaolopaikalle muusta häiriöstä puhumattakaan.
Tuomari (Markku Korhonen) oli arvostelussaan todella tiukka, mutta oikeudenmukainen, ja piti linjansa jokaisen koiran kohdalla (toisin kuin eräät)... Sääntökirjakin oli päivitetty tällä vuosituhannella. ;) Erityiskiitosta tuomarilta sai Turkan jämäkkä ja täsmällinen ohjaaminen.
Kaupunkiosuudella tiukka linja jatkui. Koiran oli pidettävä kontakti ohjaajaan, remmi ei saanut kiristyä pätkääkään, koira ei saanut vinkua, käyttäytyä muutoin rauhattomasti tai haistella. Pysähtymisissä koiran oli istahdettava perusasentoon. Iinalla ei ole koskaan ollut ongelmia remmikäytöksessä tai ylipäätään ihmisten ilmoilla käyttäytymisestä, joten myös kaupunkiosuus meni heittämällä läpi.
Tottiksesta muutama jännityksessä väärillä asetuksilla räpsäisty kuva:
Näin on siis kilpailulupa lunastettu rusakollekin. Turkan tavoitteet ovat nyt Iinan kanssa reilun vuoden verran puuhasteltua kallistuneet pipoilun puolelle. Matka suojelukokeeseen on kuitenkin vielä niin pitkä ja kivinen, että tuloksia siltä saralta on turha alkaa odotella vielä piiiitkään aikaan. Eihän sitä tiedä, vaikka niitä odotellessa kävisivät vähän tokoilemassa ja miksei sen AD:nkin voisi huvikseen suorittaa. Ja eiköhän se Iina nähdä ensi talvena valjakkohiihtokisoissakin. ;) Esineruutu pidetään reeniohjelmassa, jos joskus hamaassa tulevaisuudessa metsäjäljellekin innostuvat. Jälkihommia ei kuitenkaan olla tässä vaiheessa metsään siirtämässä, vaan jatketaan jäljestyksen opettelua pellolla.