30. toukokuuta 2010

Dobberimaastoa

Tänään olisi ollut Iina näytillä Haukiputaan ryhmiksessä, ellen blondina olisi kuvauttanut koiraa kaksi viikkoa ennen näyttelyä. Eipä käynyt kuvausaikaa varatessani mielessäkään mitkään dobingvaroajat. Ei onneksi jääty paljosta paitsi; tuomari tuskin olisi Iinasta tykännyt, kun EHta tuli dobberikehässä liukuhihnalta. Onnea kovasti Ria & Luna, ainoat erinomaiset! :)

Näyttelystä dobberimaastoihin. Päivi teki meille suorastaan jännittävän jäljen. Pari tuntia vanha, 6 keppiä ja pituudeltaan vajaa kilsa. Jälki sisälsi jos jonkinnäköistä mutkaa, kulmaa, piikkiä ja tienylitystä. Janalla vähän säädettiin ja jäljen löydyttyä otettiin ensin takajälki. Janaa lukuunottamatta Anni selvitti jäljen kunnialla ja nosti kaikki kuusi keppiä. Leveän hiekkatien ylityksessä tuli pikku hukka, mutta hyvin etsi ja löysi jäljen uudelleen. Koira sääteli hyvin omia voimiaan ja jaksoi työskennellä loppuun saakka intensiivisesti, joskin välillä aika korkealla nenällä. Ja mitä tämänpäiväisestä opimme; pieni janakuuri voisi olla paikallaan, eikä haittais vaikka vähän useammin käytäis siellä pellollakin...

Esineruutu oli niin ikään mielenkiintoinen. Ekalla lähetyksellä juoksi suoraan oikean takakulman esineelle (nahkainen sandaali), nosti ja lähti tuomaan sitä, mutta pudotti puolessa välissä matkaa, ja tuli tyhjin hampain takaisin. Ohjaaja oli vähän huuli pyöreänä. Toisella lähetyksellä kävi hakemassa jonkun kangasmytyn vasemmasta takakulmasta, ja vasta kolmannella lähetyksellä haki tiputtamansa sandaalin. Koiralla oli sandaalia kantaessa semmonen ilme, että "hyi **ttu, kanna itte sukkahikiset kenkäs"... Jostain syystä kenkä ällötti kovasti, samoin kuin leirillä nahkakintas, jonka toi lopulta pienen patistelun jälkeen pitkin hampain. Hmm... Tästä lähtien Anni hakeekin vain ja ainoastaan nahkaisia ja mahdollisimman pahanhajuisia esineitä. >:)

Sillävälin kun Anni puuhasteli metsässä, rusakko oli hammastelureeneissä. Zerokin oli päässyt kentälle opettelemaan mielenvirkistykseksi mm. piilonkiertoja. Tooodella hyödyllinen taito sohvaperunalle. ;D

Vetoreeneistä tytöillä on ollut taukoa jo pelkästään liian lämpimien kelienkin takia. Motivaationkin kannalta lienee hyvä välillä hengähtää noista hommista. Ollaan lenkitetty koirat joko jalkaisin tai pyörällä (tässähän saattaa vahingossa jopa omakin kunto kasvaa), ja uitettu koiruuksia paljon. Vielä kun saatais ruskuainenkin innostumaan uimisesta... Eilen illan viiletessä tehtiin pitkästä aikaa tytöille kevyt vetoreeni mönkkärillä. Kyllä oli intopiukeita koiria, kun saivat tauon jälkeen taas vetovermeet niskaan. :D Käytiin kymppikilsan lenkki, josta vetoa vajaat pari kilsaa, loput matkasta juoksivat irti. Osan matkasta mentiin suolla, saivat jumpata oikein kunnolla, ja kyllä nauttivat.

Zero pellossa.



Ja koko kööri pellossa. Ei oo tuo ilta-auringossa kuvaaminen meikäläisen laji. Tuli sitten mustavalkokuvia. :D